Itsekkyys

Filippiläiset 2:4
eivät katso jokainen omaa asiaansa, vaan jokainen myös toisten asioita.

I. itsekkyys on synnin juuri. Itsekkyys on elämistä itsessämme ja itsellämme. Se ilmenee eri näkökohdissa.
1. Ajatuksissa. Minästä tulee suurin hahmo ihmisen käsityksessä maailmankaikkeudesta. Minuuden varjo on kaiken muun yllä. Minuuden ansiot korostuvat ylpeydessä. Turhamaisuus kaipaa toisten ihailua omaa itseään kohtaan. Itsepalvonta tekee ihmisestä ennakkoluuloisen, kun hän pitää kiinni omista mielipiteistään, ja kiihkoilee toisten ihmisten mielipiteiden hylkäämisessä.
2. Tunteella. Itserakkaus täyttää itsekkään ihmisen sydämen. Hänellä ei ole murhetta toisen ahdingosta eikä mielihyvää toisen ilosta. Sen sijaan, että hän tuntisi olevansa suuren ruumiin jäsen, jota yhteisen elämän pulssi liikuttaa, hän on kuin yksinäinen solu irrallaan ja itsekeskeinen.
3. Toiminnassa. Omasta tahdosta tulee vallitseva Energia ja itsensä etsimisestä vallitseva motiivi. Äärimmäisessä kehityksessään tämä muuttuu positiiviseksi julmuudeksi-oman nautinnon tavoitteluksi toisten tuskan kautta. Kaikki tämä on syntistä Jumalan ja ihmisen silmissä ja kauhistuttavan vahingollista yhteiskunnalle. Sota, rikollisuus, hillittömyys jne., kaikki johtuvat jonkinlaisesta itsekkyydestä.
II. kristinusko vaatii itsekkyyden hävittämistä, niin kauan kuin ihminen ajattelee vain itseään, hän ei ole oppinut, mitä evankeliumi tarkoittaa. Hän saattaa etsiä sitä, mitä hän kutsuu hengelliseksi hyvinvoinnikseen: pakoa helvetistä, onnellista tulevaisuutta tai rauhaa täällä. Mutta kaikki tämä on itsekästä. Itsekkyys joka suhteessa täytyy kitkeä juurineen, jotta tosi kristillinen elämä voitaisiin vakiinnuttaa.
1. Ajatuksissa. Tämä on välttämätöntä katumukselle. Nöyryys ja synnin tunnustaminen ovat välttämättömiä, ennen kuin voimme edes astua taivaan valtakuntaan.
2. Tunteella. Rakkaus Kristukseen, ei oman sielumme pelastaminen, on se suuri vaikutin, jonka pitäisi innostaa meitä. Rakkaus lähimmäisiämme kohtaan, ei henkilökohtainen lohdutus, on henki, jonka pitäisi läpäistä elämämme. Olemme kristittyjä vain siltä osin kuin seuraamme Kristusta. Ja Kristus kielsi itsensä ja ” vaelsi ympäri tehden hyvää.”Kaikki pyhää antaumusta koskevat teeskentelyt eivät merkitse mitään, tai pahempaa kuin ei mitään, ulkokultaisuutta, niin kauan kuin itse istuu valtaistuimella sydämessämme.
3. Toiminnassa. Usko edeltää itsensä kieltämistä; se on itsemme antautumista toiselle. Sillä on kaksi muotoa –
(1) sielumme alistuminen Jumalan tahtoon luottaen Hänen armoonsa Kristuksessa Pelastajanamme; ja
(2) elämämme kuuliaisuus Jumalan tahdolle palvellessamme uskollisesti Kristusta Mestarinamme. – W. F. A.

rinnakkaiset säkeet

KJV: Älkää katsoko kukin omianne, vaan jokainen myös toisten asioita.

WEB: jokainen teistä ei katso vain omia asioitaan, vaan jokainen myös toisten asioita.